Aurajokirannan puurivien vanhimmat puut sijaitsevat Linnankadun alkupäässä. Siellä, Linnankatu 1:n kohdalla kasvaa yhä kaksi valtavaa vuorijalavaa, jotka ovat istutettu vuonna 1832.
Myös ainakin Linnankatu 5:ssä, Lönnrotin- ja Brahenpuistossa, sekä Aurasillan kupeessa kasvaa vuorijalavia, jotka ovat istutettu samoihin aikoihin.
Näiden mittoja (mittauspäivä 21.3.2021):
Linnankatu 5: ympärysmitta 100cm korkeudelta 437cm, korkeus 24m
Linnankatu 1: ympärysmitta 100cm korkeudelta 434cm, korkeus 25m
Linnankatu 1: rinnanympärysmitta 398cm, korkeus 26m
Lönnrotinpuisto: ympärysmitta 40cm korkeudelta 407cm, korkeus 24m
Brahenpuisto: ympärysmitta 30cm korkeudelta 409cm, korkeus 27m
Ravintola Tintå: rinnanympärysmitta 417cm, korkeus 25m
Lähde:
Turun kaupunki: Turun kaupunkipuulinjaus. https://www.turku.fi/sites/default/files/atoms/files//turku_kaupunkipuulinjaus_sahkoinen_esitys_lr.pdf. Viitattu 24.5.2020.
Linnankatu 5:
Lönnrotinpuisto:
Vuorijalava kasvaa laajasti Euroopassa. Suomessa luontaisesti vain harvinaisena ja rauhoitettuna etelässä. Viimeisimmän jääkauden jälkeiselle lämpökaudella (8000-5000 vuotta sitten) se on kasvanut yleisenä ainakin Oulun korkeudella asti monien muiden jalopuiden tapaan. Se on kuitenkin harvinaistunut ilmaston viilenemisen, peltojen raivauksen, maaperän happamoitumisen ja sienitautien vuoksi.
Viljeltynä vuorijalava on kuitenkin hyvin yleinen puu Suomessa ja erityisesti Turussa. Viljeltynä se leviää myös helposti luontoon Lounais-Suomessa.
Vuorijalavan tunnistaa helpoiten siitä, että sen pääoksat osoittavat yleensä suoraan kohti taivasta. Sen lehdet ovat karheita ja lehtien sivusuonten kärjistä monet ovat kaksihaaraisia. Hedelmän siipipalle on kalju.
Turussa jokirannassa ja Tuomiokirkon alueen puistoissa kasvaa upeita 1830-40 luvuilla istutettuja vuorijalavia. Myös katujen ja talojen pihoilta löytyy samanmoisia jättiläisiä siellä täällä. Vuorijalavat ovat Turun suurimpia puita tsaarinpoppeleiden ja tammien ohella.
Lähteet:
Mitchell, Alan – Wilkinson, John 1997: Euroopan puuopas (suom. laitos Kurtto, Arto). Otava, Helsinki. Alkuperäisjulkaisu 1989.
Tolonen, Mirjami 1997: Jalavan levinneisyyshistoria ja jääkauden jälkeiset ilmaston vaihtelut. Sorbifolia, vol. 28, 1/1997, s. 17. Dendrologian Seura – Dendrologiska Sällskapet r.y., Helsinki.