Martinkirkon viereisessä Sotalaistenpuistossa kasvaa kaksi suurehkoa ruhtinaanpoppelia.
Ruhtinaanpoppeli on risteymäpohjainen viljelylajike. Sen vanhemmat ovat mahdollisesti mustapoppeli (P. nigra) ja laakeripoppeli (P. laurifolia). Mutta myös italianpyramidipoppelia (P. nigra ’Italica’), tuoksupoppelia (P. suaveolens) ja riippapoppelia (P. ’Woobstii’) on ehdotettu vanhemmiksi.
Lajikkeen kerrotaan syntyneen Venäjän keisarillisen maatalousinstituutin puutarhalla lähellä Moskovaa, ja se esiteltiin ensimmäisen kerran vuonna 1882, kuten tsaarinpoppelikin.
Ruhtinaanpoppeli kasvaa kookkaaksi puuksi, jonka latvus on leveä ja epäsäännöllinen. Lajiketta tunnetaan vain emikukallisena. Sen lehdet ovat jokseenkin vinoneliömäiset ja hieman koverat lusikkamaisesti.
Lajiketta löytyy Turusta harvakseltaan, esimerkiksi Sotalaistenpuistossa ja Vilkkilänmäellä. Ruhtinaanpoppeli on ollut aikoinaan hyvin yleinen poppelilaji Suomessa, se menestyy hyvin Oulun korkeudellakin. Sitä on kuitenkin hävitetty viime aikoina lähinnä sen runsaan siemenhahtuvavillan tuoton takia.
Alkuperä: Venäjä
Koko: 15-30m
Lähteet:
Mitchell, Alan – Wilkinson, John 1997: Euroopan puuopas (suom. laitos Kurtto, Arto). Otava, Helsinki. Alkuperäisjulkaisu 1989.
Elwes, Henry John & Henry, Augustine 1913: The Trees of Great Britain & Ireland, Volume VII, s. 1844. Edinburgh.
Karhu, Niilo 1978: Poppelilajien määrittäminen varminta talviasuisista puista. Dendrologian seuran tiedotuksia, vol. 9, 3/1978, s. 79. Dendrologian Seura – Dendrologiska Sällskapet r.y., Helsinki.