Kolme nuorta kanadanpoppelia Lemminkäisenpuistossa.

Kanadanpoppeli on amerikanmustapoppelin (P. deltoides) ja eurooppalaisen mustapoppelin (P. nigra) risteymä. Ensimmäinen tunnettu kanadanpoppeli syntyi spontaanisti 1700-luvun alussa Ranskassa, ja tuon risteymän jälkeläisiä kutsutaan ’Serotina’-lajikkeeksi. Turun keskustan kanadanpoppelit ovat kuitenkin luultavasti ’Marilandica’-lajiketta, jonka alkuperä on tuntematon, mutta todennäköisesti se on syntynyt Euroopassa 1700-luvun lopulla, vanhempinaan P. nigra ja P. ’Serotina’.

’Marilandica’ on aina emikasvi, ja sen kukassa on 2-4 emiä. Sen pääoksat ovat yleensä sivulle suuntautuvia, jonka myötä latvus on leveä. Marilandican lehdet ovat lievästi vinoneliömäisiä. Kanadanpoppeli-nimitys on sikäli harhaanjohtava, etteivät nämä risteymät liity Kanadaan.

Turussa suurimmat kanadanpoppelit lienevät tällä hetkellä Nuppulantiellä. Myös Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa on kanadanpoppeleita.

Yleisimpiä lajikkeita:

• ’Marilandica’ – Emikasvi, 2-4 emiä, haarat sivulle suuntautuvia. Alkuperä: 1700-luvun loppu, Eurooppa.
• ’Regenerata’ – Emikasvi, yleensä kaksi emiä. Alkuperä 1814 Arcueil, Ranska.
• ’Serotina’ – Hedekasvi, haarat ylöspäin suuntautuvia. Alkuperä 1700-luvun alku, Ranska.
• ’Robusta’ – Hedekasvi. Alkuperä 1890 Metz, Ranska.
• ’Eugenei’ – Hedekasvi. Alkuperä 1832 Metz, Ranska.

Lähteet: 

Elwes, Henry John & Henry, Augustine 1913: The Trees of Great Britain & Ireland, Volume VII, s. 1828. Edinburgh.

Białobok, Stefan 1976: The Poplars – Populus L., s. 65. U.S. Department of Agriculture and the National Science Foundation. Warsaw, Poland.

Jobling, J. 1990: Poplars for Wood Production and Amenity, s. 26. Forestry Commission Bulletin, 92. HMSO, London.