Martin- ja Stålarminkadun risteyksessä kasvaa rivi suomenpihlajia.

Suomenpihlaja (Hedlundia hybrida, aikaisemmin Sorbus hybrida) on, kuten tieteellinen nimi vihjaa, risteymäsyntyinen vanhempinaan ainakin kotipihlajaa (Sorbus aucuparia) ja saksanpihlajaa (Aria edulis). Risteymä on syntynyt jo tuhansia vuosia sitten.

Suomenpihlaja on hyvin samannäköinen ruotsinpihlajan (Scandosorbus intermedia) kanssa, mutta suomenpihlajan lehtien tyvessä on yleensä 1-2 lehdykkäparia, kun taas ruotsinpihlajalla ei yleensä näitä yksittäisiä lehdykkäpareja ole. Suomenpihlaja lisääntyy yleensä apomiktisesti, eli sen siemenet kehittyvät suvuttomasti. Suomenpihlajan jälkeläiset ovat siis äitiensä klooneja.

Luonnossa suomenpihlajaa esiintyy Suomessa vain Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomessa. Lisäksi sitä esiintyy ainakin Ruotsissa ja Norjassa.

Turussa suomenpihlajia löytyy monin paikoin. Hienoja suomenpihlajarivejä löytyy esimerkiksi Koskenniemenkadulta, Stålarminkadulta, Peltolantieltä, Harakkapuistosta ja Vasaramäen hautausmaalta.

Alkuperä: Suomi, Ruotsi, Norja
Koko: 3-10m

Lähteet:

Mitchell, Alan – Wilkinson, John 1997: Euroopan puuopas (suom. laitos Kurtto, Arto). Otava, Helsinki. Alkuperäisjulkaisu 1989.

Sennikov, Alexander N. & Kurtto Arto 2017: A phylogenetic checklist of Sorbus s.l. (Rosaceae) in Europe. Memoranda Soc. Fauna Flora Fennica 93: 1–78. 2017, Helsinki.